Heis! Olen ollut pitkään vuoteen oma johtuen umpisuolentulehduksesta. En ole sinä aikana (vaikka turhaa aikaa kyllä olisi riittänyt :P ) jatkaa tätä tarinaa ollenkaan - varsinkin kun olen aloittanut toisen. Mutta ei se mitään. Nyt koitan vetää tämän novellin äkkiä päätökseensä ja pistää sitten uutta, joka on itseasiassa jo pidemmällä kuin tämä.

Toinen asia, jonka takia päätin vielä jatkaa tätä - tavallaan oli jo luovuttanut, kun kukaan ei ikinä kommentoinut mitään - novellia oli se, että satuin käymään Radolassa ja huomasin, että muutama iki-ihana tyyppi oli kommentoinut. Kummasti tuli uutta puhtia. :D

Eli lyhyemmin sanottuna jatkoa on odotettavissa ihan lähiaikoina. ^^

Heissan! Jos joku haluaa tulla ystäväkseni, tai tutustua minuun, suuntaa tänne;

http://ystavakirja.net/Tracita

Mainitsisin myös, että olisi kiva, jos voisitte laittaa blogin tai tuon ystäväkirjan linkit leviämään. Enempi lukioita olisi ihan kiva saada... Reippaasti vain kommentoimaan tännekin. Jos tiedät joitain paikkoja, mihin voisin pistää linkin näille sivuille, ilmoitteleppa siittä minulle samalla kuin kommentoit tai voit lähettää sähköpostia. Osoite on susake@netti.fi

Noniin. Ensimmäinen tekemäni jatkokertomus tälle sivulle. ^____^  Itse kun olen tottunut veneilemään - no tottunut ja tottunut... - niin innostuin tekemään vähän veneilyyn liittyvän novellin. Ja tietenkin tungen tähänkin novelliin hieman romantiikkaa. ;D Keiteleellä on ihan oikeasti sen niminen paikka kuin Petäjäsaari. Eli ei ole omaa keksintöäni... Novellin nimi on nyt mitä on, ja saatan vielä muuttaa sitä. Toivottavasti tällekin sivustolle olisi eksinyt joku lukemaan ja kommentoimaan tekelettäni. Noniin. Eli ensimmäiseen osaan, olkaapa hyvä. ^^

* * *

Aamulla, kun saavuin satamaan ja avasin sen vanhan ruosteisen portin, joka esti ketä tahansa tulemasta laiturille, oli järven pinta tyyni. Aurinko paistoi lämpimästi ja sai veden kimaltelemaan. Lokit liitelivät taivaalla ja kirkuivat kuin toivottaakseen taas uuden aamun ja minut tervetulleeksi. Kannoin kummassakin kädessäni tyroslaukkuja, jotka olivat täynnä ruokaa, selässä reppua ja makuupussia. Laskin tavarat laiturille oman veneeni kohdalla. Se oli pieni, valkoinen teräsvene. Ei siinä ollut muuta kuin ohjauskoppi, pieni hytti ja pienen pieni vessa. Olin nimennyt sen Milenaksi joskus aikaa sitten. Lastasin tavarat varovasti hyttiin ja irroitin veneen laiturista ja takana olevasta poijusta. Menin ruorin ääreen ja ohjasin veneeni pois satamalaiturin luota.
Katsoin useasti sivusilmällä kartaa, joka lepäsi viereisellä pöydällä. En ollut ennen käynyt Petäjäsaareesa, joten osannut reittiä vielä hyvin. Olin arvioinut, että matka kestäisi noin tunnin tai puolitoista. Oli kuitenkin lämmintä, ilma oli kaunis niin kuin maisematkin, joten ajelin veneelläni mieluusti sen tunnin.

Kun rehevä Petäjäsaari näkyi, hiljensin veneen vauhtia ja ohjasin sen saaren laituriin. Kiinitin keulan köydellä laituriin ja sen jälkeen taakse poijuun. Heti kun astuin laiturille reppu selässäni, minulle tuli vapauttava oli. Pääsisin kerrankin miettimään kaikkia niitä asioita, joita minulle oli tapahtunut lähiaikoina. Ne tarvitsivatkin paljon ajattelimista.
Muistaisin varmaan koko ikäni sen painostavan tunteen, joka laskeutui ylleni, kun Leo sanoi, ettei se enää halunnut tavata mua, että se halusi purkaa kihlauksen. Sillä oli kuulemma joku toinen. Joku, jota se rakasti. Se pahoitteli hetken, ja näytti surulliselta. En kestänyt sitä, en uskonut Leoa, vaan tuijotin sitä silmät suurena ja lopulta käännyin ja ryntäsin pois talosta. Juoksin läheisellle järvelle. Silloin huomasin ensimmäistä kertaa, ettei se tuntunut pahalta. Etten edes välittänyt, että mies, jonka kanssa oli ajatellut perustaa perheen, jonka varaan olisin rakentanut elämäni, jättikin mut jonkun toisen naikkosen takia.
Ajattelin olevani hirveä ihminen. Mutta mitäpä ihminen tunteilleen mahtaa.

Nostin loputkin tavarani veneestä Petäjäsaaren laiturille. Seisoin hetken paikoillani ja katselin saarta. Näin nuotipaikan, pöydän ja tuolin, kauempana pilkotti kota. Vasemmalla oli korkea kallio ja sen alla upea uimaranta. Heitin repun ja makuupussin selkääni ja otin tyroslaukut käsiini ja lähdin kulkemaan polkua pitkin nuotiopaikalle. Jätin tavarat nuotiopaikalle - laiturilla ei kerran ollut muita veneitä, ei missään muuallakaan ollut näkynyt ristin sieluakaan - ja lähdin katsastamaan kotaa.
Se oli ihan normaali kota. Penkkirivistön yläpuolella olevalle hyllylle oli jätetty muutama patja, tyyny, kattiloita, kertakäyttöastioiya, tölkkejä, kirjoja ja ties mitä muuta. Korppujakin siellä näytti olevan. Päätin sytyttää kotaan tulen. Hain muutamia halkoja liiteristä ja sytykkeitä ja kasasin ne kodan nuotiopaikalle. Sain yrittää muutaman kerran, ennen kuin tuli syttyi ja alkoi nuolla puukalikoita. Jätin nuotion roihuamaan ja hain loput tavarani kotaan. Keitin kahvit nuotiolla ja söin muutaman kinkkuvoileivän.

Aamulla herättyäni veneen pienellä sängyllä, aloin muistelemaan edellistä iltaa. Hädin tuskin muistin, mitä olin tehnyt, vaikka en ollut ottanut mitään vettä - vai pitäisikö sanoa kahvia - väkevämpää. Muistin, että olin tutkinut saarta. Rannan, jossa laituri sijaitsi, vastakkaisella puolella oli upea hiekkaranta, sauna ja WC. Sisempänä saarta oli liiteri ja kellari, jonka oviaukko oli niin pieni, etten ollut käynyt edes kurkkaamassa sen sisälle.
Keitin kahvit ja söin jogorttia, kiivin ja leipää aamiaiseksi samalla lueskellen Valittuja Paloja.
Sitten lähdin rannalle, jossa sauna sijaitsi. Laiton halkoja saunanpesään ja sytytin sen. Ihan mukava, vaikkakin aika pieni, sauna se oli. Puin saunan kuistilla uikkarit päälleni ja istahdin kiven päälle ja heiluttelin jalkojani vedessä. Se oli yllättävän lämmintä.
Nousin ja hyppäsin kiveltä, jolla oli juuri istunut, veteen.

Kuivasin hiuksiani pyyhkeeseen. Puitten latvat huojuivat tuulessa. Järvi ei enää ollut tyyni, siihen oli tullut vaahtopäitä. Keräsin nopeasti tavarani muovikassiin ja lähdin kulkemaan polkua pitkin vastakkaiselle rannalle, jossa laituri ja Milena sijaitsivat.
Milena keinui aallokossa. Tuuli tuntui vain yltyvän. Kipusin sisällä veneeseeni ja istahdin keittämään kahvia. Vesi räiskyi yli. Vene kallisteli laidalta laidalle, ja keräsin pikaisesti tärkeimmät tavarat kokoon veneestä ja nousin pois laiturille. Kiristin vielä kiinnitysköysiä ennen kuin lähdin tavaroineni kulkemaan polkua pitkin kodan luokse.

*

Jatkelen pian.